Ajatuksia mielenterveydestä

Varhainen vuorovaikutus tarkoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta lapsen parin ensimmäisen elinvuoden aikana. Se on avainasemassa vanhemman ja vauvan välisen turvallisen kiintymyssuhteen syntymiselle, mikä puolestaan on mukana luomassa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Varhaiseen vuorovaikutukseen kuuluu kaikenlainen kommunikointi, kuten puhe, eleet, ilmeet ja kosketus, sekä vanhemman huolenpito lapsesta ja yhdessä oleminen ja tekeminen. Hyvää vuorovaikutusta leimaa vanhemman hellyys ja huolenpito sekä molemminpuoliset positiiviset tuntemukset. Jo vastasyntynyt vauva on virittynyt sosiaalisesti ja hakee aktiivisesti vuorovaikutusta. Varhaisen vuorovaikutuksen avulla vauva muun muassa oppii sosiaalista kommunikaatiota, hänen minäkuvansa alkaa kehittyä, hänelle syntyy malleja turvallisesta yhdessäolosta ja hän saa hyvät valmiudet myöhemmin tapahtuvalle psykososiaaliselle ja emotionaaliselle kasvulle ja kehitykselle. (Korhonen 2015: 324–330; MLL 2017; S...

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina 17.12.2017 mielenkiintoisen artikkelin (Vasantola 2017), jossa käsitellään psyykkisen trauman jälkeen annettavaa kriisiapua melko kriittisestä näkökulmasta. Artikkelissa käydään läpi muun muassa kriisiavun käytäntöjä, siihen liittyvää tutkimustietoa sekä kriisiavun tämänhetkistä tilannetta Suomessa. Lisäksi Helsingin Sanomat oli kysellyt lukijoiltaan kokemuksia kriisiavusta (Helsingin Sanomat. 2017).  Psyykkinen trauma tarkoittaa äkillistä, järkyttävää ja ennakoimatonta tapahtumaa, joka voi aiheuttaa sen kokeneille erilaisia oireita ja tunteita, kuten ahdistusta, surua, stressiä tai hallinnan tunteen menetystä. Esimerkkejä tyypillisistä traumoja aiheuttavista tapahtumista ovat liikenneonnettomuus, läheisen äkillinen ja tapaturmainen kuolema sekä väkivallan uhriksi joutuminen, ja tuhannet ihmiset esimerkiksi Suomessa kokevat vuosittain jonkin tällaisen tapahtuman. Traumaattinen tapahtuma laukaisee ihmisessä tyypillisesti sokkitilan, jonka kes...

Jo antiikin kreikan ajoista lähtien ovat ajattelijat pyrkineet selittämään ja jaottelemaan eri ihmisiä persoonallisuuspiirteidensä mukaisesti. Viiden persoonallisuuspiirteiden malli on peräisin Goldbergin 1970 -luvulla kehittämästä mallista, jo s ta Costa ja  McCrea  edelleen kehittivät  Five   Factor   Model  (FFM) -mallin 1980 -luvulla. Tämän mallin viisi suurta piirrettä ovat Avoimuus uusille kokemuksille, Tunnollisuus, Ulospäinsuuntautuneisuus, Sovinnollisuus ja Neuroottisuus. Jokainen suuri piirre koostuu kuudesta alapiirteestä. Costa ja  McCrea  ovat  luonneet  myös laajan NEO-PI-R -mittarin, jossa käytetään 240 kysymystä määrittämään persoonallisuutta. ( Ackerman  2017; Lönnqvist –  Tuulio -Henriksson 2008 . )   Mallin persoonallisuuspiirteet esitetään usein käyttämällä niiden englanninkielisistä nimistä syntyvää akronyymiä OCEAN, joten tässäkin esittelyssä on käytetty samaa järjestystä. Seuraava kuvaus esi...