Mielenterveyden edistäminen varhaista vuorovaikutusta tukemalla
Varhainen vuorovaikutus tarkoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta lapsen parin ensimmäisen elinvuoden aikana. Se on avainasemassa vanhemman ja vauvan välisen turvallisen kiintymyssuhteen syntymiselle, mikä puolestaan on mukana luomassa lapsen perusturvallisuuden tunnetta. Varhaiseen vuorovaikutukseen kuuluu kaikenlainen kommunikointi, kuten puhe, eleet, ilmeet ja kosketus, sekä vanhemman huolenpito lapsesta ja yhdessä oleminen ja tekeminen. Hyvää vuorovaikutusta leimaa vanhemman hellyys ja huolenpito sekä molemminpuoliset positiiviset tuntemukset. Jo vastasyntynyt vauva on virittynyt sosiaalisesti ja hakee aktiivisesti vuorovaikutusta. Varhaisen vuorovaikutuksen avulla vauva muun muassa oppii sosiaalista kommunikaatiota, hänen minäkuvansa alkaa kehittyä, hänelle syntyy malleja turvallisesta yhdessäolosta ja hän saa hyvät valmiudet myöhemmin tapahtuvalle psykososiaaliselle ja emotionaaliselle kasvulle ja kehitykselle. (Korhonen 2015: 324–330; MLL 2017; Storvik-Sydänmaa – Talvensaari – Kaisvuo – Uotila 2012: 23.)
Pohja hyvälle varhaiselle vuorovaikutukselle luodaan jo raskausaikana, kun odottavat vanhemmat ovat kosketuksen ja puheen välityksellä vuorovaikutuksessa kehittyvän sikiön kanssa ja esimerkiksi suunnittelevat ja pohtivat tulevaa elämäänsä syntyvän lapsen kanssa. Varhaista vuorovaikutusta edistäviä tekijöitä ovat muun muassa vanhempien oma kyky hyvään vuorovaikutukseen, heidän sosiaaliset taitonsa ja kykynsä empatiaan sekä omat positiiviset kokemukset hoivasta ja hyvistä, läheisistä ihmissuhteista. (Korhonen 2015: 324–328.)
Varhaisella vuorovaikutuksella on tärkeä rooli kehittyvän ja kasvavan lapsen mielenterveyden edistämiseen sekä myöhempien mielenterveyden häiriöiden ehkäisemiseen. Hyvä varhainen vuorovaikutus tukee lapsen hyvän itsetunnon ja empatiakyvyn kehitystä ja antaa vahvan pohjan merkityksellisten ihmissuhteiden muodostamiseen. Myöhemmin nuoruudessa ja aikuisuudessa tämä heijastuu parempana mielenterveytenä ja mielenterveyden häiriöiden pienempänä esiintyvyytenä, mikä näkyy myös kokonaisvaltaisesti parempana terveydentilana. (MLL 2017; Hermanson 2012; Toivio – Nordling 2011: 311–314.)
On myös tekijöitä, jotka voivat häiritä hyvän varhaisen vuorovaikutuksen toteutumista. Nämä tekijät voivat liittyä esimerkiksi lapsen, vanhempien tai koko perheen hyvinvointiin. Muun muassa sekä lapsen että vanhemman temperamentti voi vaikuttaa vuorovaikutuksen laatuun. Vauvan passiivisuus tai vaikeahoitoisuus voivat uuvuttaa tai lamata vanhempia. Myös vanhempien vähäiset voimavarat lapsensa hoitoon voivat vaikuttaa suuresti. Esimerkiksi yhden tai molempien vanhempien kokema väsymys, stressi, masennus tai muu mielenterveyden häiriö, päihdeongelma tai ongelmat vanhempien parisuhteessa voivat vaikuttaa negatiivisesti vanhempien ja lapsen väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen. (Korhonen 2015: 328–329.) Nykyään ajankohtainen ja melko paljon puhuttu aihe on lisäksi runsaan sosiaalisen median ja älypuhelinten käytön vaikutus vanhempien kykyyn toteuttaa varhaista vuorovaikutusta (Silván 2017).
Sairaanhoitajilla ja muilla terveysalan ammattihenkilöillä on kuitenkin keinoja tukea vanhempia varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Hoitotyöntekijä voi esimerkiksi käydä lapsen vanhempien kanssa varhaista vuorovaikutusta tukevan haastattelun, jonka tavoitteena on antaa vanhemmille informaatiota ja käytännön apua ja neuvoja. Näin vanhempia voidaan motivoida lapsen hoitoon varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä korostamalla ja hoitaja voi havainnoida, onko vanhemmilla mahdollisesti tarvetta erityiselle tuelle tai muille terveydenhuollon palveluille. Haastattelu suoritetaan usein jo raskausaikana tai muutaman viikon kuluttua lapsen syntymästä. (Puura – Hastrup 2015.) Yleisesti hoitajien tulisi aina olla herkkiä havaitsemaan erilaisia merkkejä puutteellisesta varhaisen vuorovaikutuksen toteutumisesta sekä tukea tällaisia perheitä ja tarvittaessa ohjata heitä avun piiriin. Havainnointia voi suorittaa muun muassa terveystarkastusten tai terveyskeskus- ja neuvolakäyntien yhteydessä keskustelemalla vanhempien kanssa ja kyselemällä heidän kuulumisiaan. Tärkeää on ymmärtäväinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa sekä perhelähtöisyyden toteutuminen hoitotyössä. (Korhonen 2015: 329–330.)
Hermanson, Elina 2012. Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys. Duodecim Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. Julkaistu 1.7.2012. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00302>. Luettu 20.12.2017.
Korhonen, Anne 2015. Varhainen vuorovaikutus. Teoksessa Paananen, Ulla Kristiina – Pietiläinen, Sirkka – Raussi-Lehto, Eija – Äimälä, Anna-Mari (toim.). Kätilötyö – Raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika. 6., uudistettu painos. Helsinki: Otava. 324–330.
MLL = Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2017. Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus. Verkkodokumentti. Julkaistu 5.7.2017. <https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/>. Luettu 20.12.2017.
Puura, Kaija – Hastrup, Arja 2015. Varhainen vuorovaikutus (VaVu). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. Päivitetty 8.9.2015. <https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/ohjeet-ja-tukimateriaali/menetelmat/psykososiaalinen-kehitys/vavu>. Luettu 20.12.2017.
Silván, Sini 2017. Äiti tai isä, unohda älylaitteet ja keskity vuorovaikutukseen vauvasi kanssa. Yle Akuutti. Verkkodokumentti. Päivitetty 15.2.2017. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/08/aiti-tai-isa-unohda-alylaitteet-ja-keskity-vuorovaikutukseen-vauvasi-kanssa>. Luettu 20.12.2017.
Storvik-Sydänmaa, Stiina – Talvensaari, Helena – Kaisvuo, Terhi – Uotila, Niina 2012. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro.
Toivio, Timo – Nordling, Esa 2011. Mielenterveyden psykologia. 1.–2. Painos. Helsinki: Edita.
Pohja hyvälle varhaiselle vuorovaikutukselle luodaan jo raskausaikana, kun odottavat vanhemmat ovat kosketuksen ja puheen välityksellä vuorovaikutuksessa kehittyvän sikiön kanssa ja esimerkiksi suunnittelevat ja pohtivat tulevaa elämäänsä syntyvän lapsen kanssa. Varhaista vuorovaikutusta edistäviä tekijöitä ovat muun muassa vanhempien oma kyky hyvään vuorovaikutukseen, heidän sosiaaliset taitonsa ja kykynsä empatiaan sekä omat positiiviset kokemukset hoivasta ja hyvistä, läheisistä ihmissuhteista. (Korhonen 2015: 324–328.)
Varhaisella vuorovaikutuksella on tärkeä rooli kehittyvän ja kasvavan lapsen mielenterveyden edistämiseen sekä myöhempien mielenterveyden häiriöiden ehkäisemiseen. Hyvä varhainen vuorovaikutus tukee lapsen hyvän itsetunnon ja empatiakyvyn kehitystä ja antaa vahvan pohjan merkityksellisten ihmissuhteiden muodostamiseen. Myöhemmin nuoruudessa ja aikuisuudessa tämä heijastuu parempana mielenterveytenä ja mielenterveyden häiriöiden pienempänä esiintyvyytenä, mikä näkyy myös kokonaisvaltaisesti parempana terveydentilana. (MLL 2017; Hermanson 2012; Toivio – Nordling 2011: 311–314.)
On myös tekijöitä, jotka voivat häiritä hyvän varhaisen vuorovaikutuksen toteutumista. Nämä tekijät voivat liittyä esimerkiksi lapsen, vanhempien tai koko perheen hyvinvointiin. Muun muassa sekä lapsen että vanhemman temperamentti voi vaikuttaa vuorovaikutuksen laatuun. Vauvan passiivisuus tai vaikeahoitoisuus voivat uuvuttaa tai lamata vanhempia. Myös vanhempien vähäiset voimavarat lapsensa hoitoon voivat vaikuttaa suuresti. Esimerkiksi yhden tai molempien vanhempien kokema väsymys, stressi, masennus tai muu mielenterveyden häiriö, päihdeongelma tai ongelmat vanhempien parisuhteessa voivat vaikuttaa negatiivisesti vanhempien ja lapsen väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen. (Korhonen 2015: 328–329.) Nykyään ajankohtainen ja melko paljon puhuttu aihe on lisäksi runsaan sosiaalisen median ja älypuhelinten käytön vaikutus vanhempien kykyyn toteuttaa varhaista vuorovaikutusta (Silván 2017).
Sairaanhoitajilla ja muilla terveysalan ammattihenkilöillä on kuitenkin keinoja tukea vanhempia varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Hoitotyöntekijä voi esimerkiksi käydä lapsen vanhempien kanssa varhaista vuorovaikutusta tukevan haastattelun, jonka tavoitteena on antaa vanhemmille informaatiota ja käytännön apua ja neuvoja. Näin vanhempia voidaan motivoida lapsen hoitoon varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä korostamalla ja hoitaja voi havainnoida, onko vanhemmilla mahdollisesti tarvetta erityiselle tuelle tai muille terveydenhuollon palveluille. Haastattelu suoritetaan usein jo raskausaikana tai muutaman viikon kuluttua lapsen syntymästä. (Puura – Hastrup 2015.) Yleisesti hoitajien tulisi aina olla herkkiä havaitsemaan erilaisia merkkejä puutteellisesta varhaisen vuorovaikutuksen toteutumisesta sekä tukea tällaisia perheitä ja tarvittaessa ohjata heitä avun piiriin. Havainnointia voi suorittaa muun muassa terveystarkastusten tai terveyskeskus- ja neuvolakäyntien yhteydessä keskustelemalla vanhempien kanssa ja kyselemällä heidän kuulumisiaan. Tärkeää on ymmärtäväinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa sekä perhelähtöisyyden toteutuminen hoitotyössä. (Korhonen 2015: 329–330.)
Hermanson, Elina 2012. Varhainen vuorovaikutus ja itsetunnon kehitys. Duodecim Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. Julkaistu 1.7.2012. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00302>. Luettu 20.12.2017.
Korhonen, Anne 2015. Varhainen vuorovaikutus. Teoksessa Paananen, Ulla Kristiina – Pietiläinen, Sirkka – Raussi-Lehto, Eija – Äimälä, Anna-Mari (toim.). Kätilötyö – Raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika. 6., uudistettu painos. Helsinki: Otava. 324–330.
MLL = Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2017. Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus. Verkkodokumentti. Julkaistu 5.7.2017. <https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/>. Luettu 20.12.2017.
Puura, Kaija – Hastrup, Arja 2015. Varhainen vuorovaikutus (VaVu). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. Päivitetty 8.9.2015. <https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/ohjeet-ja-tukimateriaali/menetelmat/psykososiaalinen-kehitys/vavu>. Luettu 20.12.2017.
Silván, Sini 2017. Äiti tai isä, unohda älylaitteet ja keskity vuorovaikutukseen vauvasi kanssa. Yle Akuutti. Verkkodokumentti. Päivitetty 15.2.2017. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/08/aiti-tai-isa-unohda-alylaitteet-ja-keskity-vuorovaikutukseen-vauvasi-kanssa>. Luettu 20.12.2017.
Storvik-Sydänmaa, Stiina – Talvensaari, Helena – Kaisvuo, Terhi – Uotila, Niina 2012. Lapsen ja nuoren hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro.
Toivio, Timo – Nordling, Esa 2011. Mielenterveyden psykologia. 1.–2. Painos. Helsinki: Edita.
Kommentit
Lähetä kommentti