Päihderiippuvuuden syyt
Päihteidenkäytön ongelman suuruutta suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikea yliarvioida. Päihteistä johtuvat haitat ovat samaa luokkaa syöpäsairauksien kanssa, ja ne aiheuttavat noin 20 % terveydenhuollon kustannuksista. Ylivoimaisesti suurin tekijä on alkoholi. (Hyytiä 2007.) Päihderiippuvuudesta pääseminen on erittäin hankalaa, ja siksi yhteiskunnallisella tasolla ennaltaehkäisy on paras keino ongelman vähentämiseksi. Jotta tehokkaita ennaltaehkäisyn menetelmiä voitaisiin kehittää, on tärkeää ymmärtää päihderiippuvuuden syitä ja sille altistavia tekijöitä.
Riippuvuuden syntymiseen vaikuttavat monet eri tekijät, jotka ovat jokaiselle yksilöllisiä. Tämä näkyy selvästi siinä, että jokaisesta kokeilijasta tai kohtuukäyttäjästä ei tule riippuvaista. Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat muun muassa fysiologiset, neurobiologiset, persoonallisuuteen liittyvät ja yhteisölliset tekijät, sekä ympäristö, psyykkinen varustus ja stressinhallinta taidot. (Partanen 2008.) Tämän blogin puitteissa pohditaan perimän, aivojen välittäjäaineiden, ihmissuhteiden ja varhaisen kasvuympäristön merkitystä päihderiippuvuuden synnyssä.
Perimän vaikutusta päihderiippuvuuteen on vaikea tutkia erillään ympäristöstä. Perhe- ja kaksoistutkimukset ovat osoittaneet, että yksilön alttius riippuvuudelle on sitä suurempi, mitä lähempi geneettinen yhtäläisyys hänellä on riippuvuudesta kärsivään sukulaiseen. Sosiaaliset suhteet ja perheympäristö ovat kuitenkin vahvempi päihderiippuvuuden tekijä. Eritysesti teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin vaikuttaa se, miten heidän perheissään ja ystäväpiirissään suhtaudutaan päihteidenkäyttöön, ja onko heidän lähipiirissään riippuvuutta mallintavaa henkilöä. Ihmisen geneettinen tausta voi kyllä olla osasyy päihderiippuvuuteen, mutta elämäntavat ja yksilölliset valinnat muodostavat paljon suuremman tekijän, jotenka terveydenhuollon tärkeimmät tehtävät ovat ihmisten informointi, motivointi ja tukeminen hyvässä päätöksenteossa. (Bevilacqua – Goldman 2009.)
Viime vuosina tutkijat ovat olleet erityisen kiinnostuneita ymmärtämään päihteiden vaikutusta aivojen välittäjäaineisiin ja mielihyväkeskukseen (Partanen 2008). Eri päihteiden vaikutusmekanismit aivoissa vaihtelevat, mutta kaikki kiihdyttävät tavalla tai toisella aivojen dopamiinijärjestelmää, eli mielihyvää tuottavaa järjestelmää. Asiaa ei myöskään auta se, että "oppimispsykologian mukaan välittömästi saatu palkinto vahvistaa käyttäytymistä enemmän kuin myöhemmin saatava palkinto, vaikka se olisi suurempikin" (Partanen 2008: 43). Geneettiset erot opioidireseptoreissa selittävät osin ihmisten vaihtelevan alttiuden riippuvuudelle. Toistuva päihteenkäyttö kasvattaa toleranssia, toisin sanoen ainetta tarvitaan yhä suurempia määriä saman mielihyvän saavuttamiseen. Tämä on hyvin petollista, sillä samalla aivot tottuvat päihteen vaikutukseen ja tavallisesti nautinnolliset asiat kuten syöminen, harrastaminen, uuden oppiminen tai sosiaalinen kanssakäyminen eivät enää pysty stimuloimaan mielihyväkeskusta. Riippuvuus ei ole kuitenkaan vain fyysistä, vaan myös psyykkistä, sillä päihderiippuvaisesta tuntuu, että uuden annoksen saaminen on välttämätöntä, jopa elinehto. (Hyytiä 2007.)
Sosiaaliset suhteet ovat päihderiippuvuudelta suojaavia tekijöitä. Syrjäytyneisyys, yksinäisyys ja elämän tarkoituksen puute ovat merkittäviä altistavia tekijöitä. Tästä aiheesta tehty kuuluisa hiirikoe muutti ihmisten käsityksiä päihderiippuvuuden syistä 1970-luvulla. Aiemmin oli osoitettu, että kun tyhjässä häkissä oleville hiirille annettiin mahdollisuus nappia painamalla saada huumeita, ne nauttivat huumeita huimia määriä, usein kuolettavaan yliannostukseen saakka. Pääteltiin, että kun kerran kokeilee huumeita, jää väistämättä koukkuun ja tulee riippuvaiseksi. 1970-luvulla Bruce Alexander kehitti kuitenkin erilaisen kokeen. Tässä kokeessa hiiret suljettiin laajaan häkkiin missä oli paljon virikkeitä, liikuntamahdollisuuksia ja ennen kaikkea toisia hiiriä molemmista sukupuolista. Näillä hiirillä oli myös mahdollisuus saada huumeita, mutta ne käyttivät tätä mahdollisuutta dramaattisesti vähemmän, monet eivät ollenkaan. Näin on osoitettu, että päihderiippuvuuden syyt ovat moninaisia ja paljon ympäristöstä ja sosiaalisista suhteista riippuvia, eivät yksinomaan kemiallisista syistä johtuvia. (Alexander 2010.)
Päihdehoitotyö-kirjassa (Partanen 2008) pohditaan ihmisen varhain oppiman riippuvuus- ja riippumattomuuskäyttäytymisen vaikutusta päihderiippuvuuteen. Jo vauvaiässä ihminen oppii suhtautumaan maailmaan ja muihin ihmisiin joko luottamuksella tai epäluulolla. Varhaiskasvatuksen puutteilla voi olla hyvin kauas kantavia vaikutuksia muun muassa kykyyn solmia merkityksellisiä ihmissuhteita (ks. blogimme: Mielenterveyden edistäminen varhaista vuorovaikutusta tukemalla). Päihteidenkäyttö on usein keino tyydyttää tai turruttaa tiedostamattomia tarpeita ja päästä eroon ikävistä tuntemuksista. Päihteidenkäytön ennaltaehkäisemiseksi voi antaa henkistä tukea ja psyykkisiä työkaluja, joilla selvitä vaikeista tilanteista ja kasvattaa stressinsietokykyä. Sairaanhoitajan on tärkeä myös osata havaita mahdolliset piilevät mielenterveyshäiriöt, kuten masennus, joita usein itselääkitään päihteillä. Päihderiippuvaisille on ominaista avusta kieltäytyminen, joka voi usein johtua lapsuudenkokemuksista, joissa avun saamiseen huoltajalta ei ole voinut luottaa, vaan on itse pitänyt keksiä pärjäämiskeijoja. Avun vastaanottaminen on vaikeaa myös siksi, että se vaatii oman rajallisuutensa tunnistamista ja hyväksymistä. Ihmisen kohtaaminen ja kuuntelu sekä luottamuksellisen hoitosuhteen luominen ovat ratkaisevia päihdehoitotyössä. (Partanen 2008.)
Päihteidenkäyttäjät raportoivat itse monia syitä päihteiden käytön aloittamiseen, joita ovat muun muassa halu rentoutua, parantaa keskittymiskykyä/toimintakykyä, vähentää stressiä tai väsymystä, pudottaa painoa, lisätä itsevarmuutta, lopettaa huolehtiminen ja parantaa oloa. Riippuvuuden edetessä ja toleranssin kasvaessa päihteidenkäyttäjän eivät niinkään hae päihteiltä näitä positiivisia vaikutuksia, vaan enemmänkin pyrkivät pääsemään eroon ikävistä tuntemuksista. Ennaltaehkäisevät toimet olisi kuitenkin parempi keskittää näiden ensimmäisten motivaattoreiden ympärille, eikä niinkään yksittäisten päihteiden käytön rajoittamiseen. Jokaisella päihteenkäyttäjällä on omat syynsä päihteidenkäyttöön, ja päihteen vaikutus on jokaisen fysiologiaan yksilöllinen, joten hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on äärimäisen tärkeää työstää ongelmaa yksiöllisesti ja potilaslähtöisesti. Ihminen saa parhainta ja tehokkainta apua, jos paikannamme juuri ne alueet, joilla tämä henkilö tarvitsee apua. (Boys – Marsden – Strang 2001; Partanen 2008.)
Alexander, Bruce 2010. Addiction: the view from rat park. Verkkodokumentti. <http://www.brucekalexander.com/articles-speeches/rat-park/148-addiction-the-view-from-rat-park>. Luettu 19.12.2017.
Bevilacqua, L. – Goldman, D. 2009. Genes and addictions. Clinical Pharmacology & Therapeutics Vol 85 (4): 359-361. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2715956/>. Luettu 19.12.2017.
Boys, Annabel – Marsden, John – Strang, John 2001. Understanding reasons for drug use amonst young people: a functional prespective. Health Education Research Vol 16 (4): 457-469. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://doi.org/10.1093/her/16.4.457>. Luettu 19.12.2017.
Hyytiä, Petri 2007. Päihderiippuvaista imee mielihyvän musta aukko. Tiede-lehti. Verkkodokumentti. Julkaistu 20.11.2007. <https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paihderiippuvaista_imee_mielihyvan_musta_aukko>. Luettu 19.12.2017.
Partanen, Airi (toim.) 2008. Päihdehoitotyö. Helsinki: Tammi.
Riippuvuuden syntymiseen vaikuttavat monet eri tekijät, jotka ovat jokaiselle yksilöllisiä. Tämä näkyy selvästi siinä, että jokaisesta kokeilijasta tai kohtuukäyttäjästä ei tule riippuvaista. Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat muun muassa fysiologiset, neurobiologiset, persoonallisuuteen liittyvät ja yhteisölliset tekijät, sekä ympäristö, psyykkinen varustus ja stressinhallinta taidot. (Partanen 2008.) Tämän blogin puitteissa pohditaan perimän, aivojen välittäjäaineiden, ihmissuhteiden ja varhaisen kasvuympäristön merkitystä päihderiippuvuuden synnyssä.
Perimän vaikutusta päihderiippuvuuteen on vaikea tutkia erillään ympäristöstä. Perhe- ja kaksoistutkimukset ovat osoittaneet, että yksilön alttius riippuvuudelle on sitä suurempi, mitä lähempi geneettinen yhtäläisyys hänellä on riippuvuudesta kärsivään sukulaiseen. Sosiaaliset suhteet ja perheympäristö ovat kuitenkin vahvempi päihderiippuvuuden tekijä. Eritysesti teini-ikäisiin ja nuoriin aikuisiin vaikuttaa se, miten heidän perheissään ja ystäväpiirissään suhtaudutaan päihteidenkäyttöön, ja onko heidän lähipiirissään riippuvuutta mallintavaa henkilöä. Ihmisen geneettinen tausta voi kyllä olla osasyy päihderiippuvuuteen, mutta elämäntavat ja yksilölliset valinnat muodostavat paljon suuremman tekijän, jotenka terveydenhuollon tärkeimmät tehtävät ovat ihmisten informointi, motivointi ja tukeminen hyvässä päätöksenteossa. (Bevilacqua – Goldman 2009.)
Viime vuosina tutkijat ovat olleet erityisen kiinnostuneita ymmärtämään päihteiden vaikutusta aivojen välittäjäaineisiin ja mielihyväkeskukseen (Partanen 2008). Eri päihteiden vaikutusmekanismit aivoissa vaihtelevat, mutta kaikki kiihdyttävät tavalla tai toisella aivojen dopamiinijärjestelmää, eli mielihyvää tuottavaa järjestelmää. Asiaa ei myöskään auta se, että "oppimispsykologian mukaan välittömästi saatu palkinto vahvistaa käyttäytymistä enemmän kuin myöhemmin saatava palkinto, vaikka se olisi suurempikin" (Partanen 2008: 43). Geneettiset erot opioidireseptoreissa selittävät osin ihmisten vaihtelevan alttiuden riippuvuudelle. Toistuva päihteenkäyttö kasvattaa toleranssia, toisin sanoen ainetta tarvitaan yhä suurempia määriä saman mielihyvän saavuttamiseen. Tämä on hyvin petollista, sillä samalla aivot tottuvat päihteen vaikutukseen ja tavallisesti nautinnolliset asiat kuten syöminen, harrastaminen, uuden oppiminen tai sosiaalinen kanssakäyminen eivät enää pysty stimuloimaan mielihyväkeskusta. Riippuvuus ei ole kuitenkaan vain fyysistä, vaan myös psyykkistä, sillä päihderiippuvaisesta tuntuu, että uuden annoksen saaminen on välttämätöntä, jopa elinehto. (Hyytiä 2007.)
Sosiaaliset suhteet ovat päihderiippuvuudelta suojaavia tekijöitä. Syrjäytyneisyys, yksinäisyys ja elämän tarkoituksen puute ovat merkittäviä altistavia tekijöitä. Tästä aiheesta tehty kuuluisa hiirikoe muutti ihmisten käsityksiä päihderiippuvuuden syistä 1970-luvulla. Aiemmin oli osoitettu, että kun tyhjässä häkissä oleville hiirille annettiin mahdollisuus nappia painamalla saada huumeita, ne nauttivat huumeita huimia määriä, usein kuolettavaan yliannostukseen saakka. Pääteltiin, että kun kerran kokeilee huumeita, jää väistämättä koukkuun ja tulee riippuvaiseksi. 1970-luvulla Bruce Alexander kehitti kuitenkin erilaisen kokeen. Tässä kokeessa hiiret suljettiin laajaan häkkiin missä oli paljon virikkeitä, liikuntamahdollisuuksia ja ennen kaikkea toisia hiiriä molemmista sukupuolista. Näillä hiirillä oli myös mahdollisuus saada huumeita, mutta ne käyttivät tätä mahdollisuutta dramaattisesti vähemmän, monet eivät ollenkaan. Näin on osoitettu, että päihderiippuvuuden syyt ovat moninaisia ja paljon ympäristöstä ja sosiaalisista suhteista riippuvia, eivät yksinomaan kemiallisista syistä johtuvia. (Alexander 2010.)
Päihdehoitotyö-kirjassa (Partanen 2008) pohditaan ihmisen varhain oppiman riippuvuus- ja riippumattomuuskäyttäytymisen vaikutusta päihderiippuvuuteen. Jo vauvaiässä ihminen oppii suhtautumaan maailmaan ja muihin ihmisiin joko luottamuksella tai epäluulolla. Varhaiskasvatuksen puutteilla voi olla hyvin kauas kantavia vaikutuksia muun muassa kykyyn solmia merkityksellisiä ihmissuhteita (ks. blogimme: Mielenterveyden edistäminen varhaista vuorovaikutusta tukemalla). Päihteidenkäyttö on usein keino tyydyttää tai turruttaa tiedostamattomia tarpeita ja päästä eroon ikävistä tuntemuksista. Päihteidenkäytön ennaltaehkäisemiseksi voi antaa henkistä tukea ja psyykkisiä työkaluja, joilla selvitä vaikeista tilanteista ja kasvattaa stressinsietokykyä. Sairaanhoitajan on tärkeä myös osata havaita mahdolliset piilevät mielenterveyshäiriöt, kuten masennus, joita usein itselääkitään päihteillä. Päihderiippuvaisille on ominaista avusta kieltäytyminen, joka voi usein johtua lapsuudenkokemuksista, joissa avun saamiseen huoltajalta ei ole voinut luottaa, vaan on itse pitänyt keksiä pärjäämiskeijoja. Avun vastaanottaminen on vaikeaa myös siksi, että se vaatii oman rajallisuutensa tunnistamista ja hyväksymistä. Ihmisen kohtaaminen ja kuuntelu sekä luottamuksellisen hoitosuhteen luominen ovat ratkaisevia päihdehoitotyössä. (Partanen 2008.)
Päihteidenkäyttäjät raportoivat itse monia syitä päihteiden käytön aloittamiseen, joita ovat muun muassa halu rentoutua, parantaa keskittymiskykyä/toimintakykyä, vähentää stressiä tai väsymystä, pudottaa painoa, lisätä itsevarmuutta, lopettaa huolehtiminen ja parantaa oloa. Riippuvuuden edetessä ja toleranssin kasvaessa päihteidenkäyttäjän eivät niinkään hae päihteiltä näitä positiivisia vaikutuksia, vaan enemmänkin pyrkivät pääsemään eroon ikävistä tuntemuksista. Ennaltaehkäisevät toimet olisi kuitenkin parempi keskittää näiden ensimmäisten motivaattoreiden ympärille, eikä niinkään yksittäisten päihteiden käytön rajoittamiseen. Jokaisella päihteenkäyttäjällä on omat syynsä päihteidenkäyttöön, ja päihteen vaikutus on jokaisen fysiologiaan yksilöllinen, joten hoidossa ja ennaltaehkäisyssä on äärimäisen tärkeää työstää ongelmaa yksiöllisesti ja potilaslähtöisesti. Ihminen saa parhainta ja tehokkainta apua, jos paikannamme juuri ne alueet, joilla tämä henkilö tarvitsee apua. (Boys – Marsden – Strang 2001; Partanen 2008.)
Alexander, Bruce 2010. Addiction: the view from rat park. Verkkodokumentti. <http://www.brucekalexander.com/articles-speeches/rat-park/148-addiction-the-view-from-rat-park>. Luettu 19.12.2017.
Bevilacqua, L. – Goldman, D. 2009. Genes and addictions. Clinical Pharmacology & Therapeutics Vol 85 (4): 359-361. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2715956/>. Luettu 19.12.2017.
Boys, Annabel – Marsden, John – Strang, John 2001. Understanding reasons for drug use amonst young people: a functional prespective. Health Education Research Vol 16 (4): 457-469. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://doi.org/10.1093/her/16.4.457>. Luettu 19.12.2017.
Hyytiä, Petri 2007. Päihderiippuvaista imee mielihyvän musta aukko. Tiede-lehti. Verkkodokumentti. Julkaistu 20.11.2007. <https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paihderiippuvaista_imee_mielihyvan_musta_aukko>. Luettu 19.12.2017.
Partanen, Airi (toim.) 2008. Päihdehoitotyö. Helsinki: Tammi.
Kiitos tästä. Tämä on tärkeää asiaa. Minä itse kamppailen läheisen päihderiippuvuuden kanssa. On itseasiassa ollut todella raskasta seurata vierestä, etenkin, kun hän ei ole huolinut apua. Nyt kuitenkin ilmeisesti hän on vihdoin sitä mieltä, että jotain on asialle tehtävä. https://muutosmatkaoy.fi/avopalvelut/paihdetyo
VastaaPoista